Taivas aiheena sisältää valtavan määrän symbolisia latauksia, mutta on myös joka hetki tarjolla oleva aistimus. Tunnen ilman virtaavan kehossani, aistin valon ja lämmön, voin katsella kaukaisuuteen.Kun taivaanrannan maalaamista harrastaa tosissaan, on vaikea häätää mielestään sitä tosiseikkaa, että taivas on myös kulttuurimaisemaa ja säätilatkin osittain ihmisen aikaansaannosta.Yhä taivas merkitsee myös äärettömyyttä, pyhää; sellaista jonka uskon olevan meille yhtä välttämätöntä kuin ilma.

Minulle luonnossa oleminen ja katseleminen on aina ollut keskeinen elämän sisältö, vaikka kaupunkilainen olenkin – tai ehkä juuri siksi.Melkein mikä tahansa valaistus ja säätila kelpaavat kuva-aiheeksi, jonka olemusta voi maalaamalla sisäistää ja jonka avulla voin hankkia lisää ymmärrystä maailmankaikkeuden olemuksesta tai vähintäänkin omasta itsestäni.

Tietyt valaistukset, värit, aihepiirit ja niiden tarjoamat kuvalliset rakenteet nousevat kuitenkin muita tärkeämmiksi ja tuntuvat sisältävän jotakin muuta olennaisempaa. Ehkäpä ne vastaavat joitakin maailman jäsennykseni tärkeitä kielioppirakenteita.Kun aiemmin maalasin ”ilman havaintoa ei-esittäviä kuvia”, nämä perusrakenteet, tietyt kaavakuvat, tulivat selvästi esiin. Nyt ne ilmaantuvat uusissa vaatteissa myöhempiin, ainakin päällisin puolin hiukan eri periaatteella maalaamiseen suhtautuviin kuviin.Tutut mahdottomat yhtälöt, lempiviholliseni, nousevat säännöllisesti kätköistään ja saattavat vuosien kuluessa löytää ainakin yhden mahdollisen ratkaisun.

Maalatessa teen myös havaintoja niistä lukemattomista valaistuksista, jotka asustavat pääkopassani odottaen ulospääsyä maalaamalla (tai joskus muillakin keinoilla). Työskentelyn aikana tulen siis hyvin tietoiseksi elettyjen hetkien jättämistä muistijäljistä, siis kaikesta siitä, mikä minun elämässäni on ollut merkityksellistä.

En tietenkään voi tietää, mitä luonto minun kauttani puhuu tai mitä minä luontoa apuna käyttäen tahdon sanoa.Vaikka tekijän (myös itsen) motiivien tutkiskelu voi antaa joitakin apuneuvoja kuvien tulkinnalle, eivät kuvat onneksi tähän latistukseen suostu. Sekä tekijä että katsoja voivat kuvan avulla rauhassa pujahtaa niihin tajunnan kerroksiin, joihin sanoilla ei ole pääsyä. Näitä aallonpituuksia ihminen varmaankin hakee myös luonnosta. Niillä ei pyritä mihinkään: ne ovat päämäärä.