Maalaan taivasta ja ilmaa: fyysistä ja henkistä liikkumatilaa. Aiheeni saan lähitaivailtani silloin, kun sinne tiivistyy jotakin olennaista, kun valo koskettaa minua. Teoksissa esiintyy hiukan myös muuta luontoa: juurillaan maahan kiinnittyneitä puita sekä kulttuuria, oman yksityisen ilmatilansa sisäänsä sulkevia tiloja, rakennuksia. Sairaala kuuluu kotinäkymääni ja ilmestyy maalauksiini tämän tästä. Miellän sen jonkinlaisena ihmisten käytössä kutistuneen, mutta silti suojaa tarjoavan ilmakehän vastineeksi.

Ilmakehän rajallisuudesta ja siihen liittyvästä ihmisten yhteisyydestä tulemme joka päivä tietoisemmiksi. Taivas on yläpuolellamme, mutta myös rakenteena mielessämme - jokaiselle erilaisena. Minulle taivas on myös perinteisessä mielessä pyhän asuinsija.

Näiden jännitteiden välillä työskentelen. Maalaus on vahva traditio. Prosessina se on aika hidas, mutta koen sen seurailevan omaa ymmärrystäni. Kaksiulotteisella pinnalla levitän värejä vierekkäin ja päällekkäin, pyyhin välillä pois. Näillä keinoin yritän käsittää ja ilmaista olemisen ulotteista maailmaa.